Kuka pelkää burqaa, niqabia, hijabia ja muita islamilaisia huiveja?

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani tuli mieleeni vanha naisasialiikkeen iskulause 60-luvulta: ”Personal is political”. Vaikka naisten asema on 60-luvulta tähän päivään parantunut monissa maissa, naisten oikeus määrätä omasta vartalostaan ei ole vieläkään itsestään selvää ja henkilökohtainen on edelleen poliittista. Viime aikoina keskustelu naisten oikeuksista on yhdistynyt Euroopassa myös maahanmuuttoteemoihin ja pohdintaan siitä, pitäisikö islamilaisten huivien käyttö kieltää lailla ja tulisiko naiset pelastaa tältä käytänteeltä jonka nähdään alistavan heitä. Euroopan maista ainakin Tanskassa ja Ranskassa on kielletty koko kasvot peittävien huivien (niqab ja burqa) käyttö julkisissa tiloissa (esim. kadulla) ja Ranskassa kouluissa, julkisissa viroissa ja tietyissä yrityksissä työskentelevät eivät saa pukeutumisessaan tuoda esiin mitään uskonnollisia symboleita. Kaikki islamilaiset huivit ovat Ranskassa siis julkisissa konteksteissa kiellettyjä, vaikka ne eivät kasvoja peittäisikään. Suomessa keskusteluissa vihjataan aina välillä islamilaisten huivien uhkaavan naisten oikeuksien lisäksi myös suomalaista kulttuuria, ja huivia käyttävät suomalaisnaiset ovat kertoneet kokeneensa häirintää, syrjintää ja rasismia.

Islamilaisten huivien käyttöön liittyy feminismin lisäksi uskonnonvapaus ja yksilöiden hyvinvointi kulttuurisesti moninaisissa yhteiskunnissa. Esimerkiksi somalidiasporassa uskonnollisuus ja huivin käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Somaliyhteisöjä tutkineiden asiantuntijoiden mukaan uskonto, tässä tapauksessa siis islam, ja siihen liittyvät käytänteet ja symbolit kuten huivin käyttö ovat tärkeässä roolissa sopeutumisessa uuteen elämään usein kaukana omasta perheestä ja yhteisöstä: ne auttavat ylläpitämään etnistä, kulttuurista ja uskonnollista identiteettiä uudessa kotimaassa ja lisäävät kokemusta kuulumisesta itselle merkittävään sosiaaliseen viiteryhmään. Muiden tutkimusten mukaan juuri maahanmuuttajien kyky ja mahdollisuus ylläpitää kielellisesti, kulttuurisesti ja etnisesti moninaista identiteettiä (bi-cultural tai multicultural identity) on yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja yhteiskuntaan sopeutumiseen kuin se, että heidän pitäisi unohtaa lähtömaansa tai äidinkielensä uudessa kotimaassaan tai vastaavasti, että he eivät saisi mahdollisuuksia sopeutua uuteen kotimaahansa. Ideaalitilanteessa maahanmuuttaja voisi siis halutessaan pukeutua huiviin ja (siitä huolimatta) työllistyä ja tulla muutenkin tasavertaisesti kohdelluksi uudessa kotimaassaan. Tästä hyötyisivät sekä yksilöt että yhteiskunta.

Ranskassa huivikielto on herättänyt huolta etenkin monikulttuurista mielenterveystyötä tekevien parissa. Varsinkin kahden kulttuurin nuorten kohdalla kielto on ongelmallinen, sillä se hankaloittaa heidän identiteetin muodostumistaan ja paikkansa etsimistä yhteiskunnassa. Nämä nuoret eivät suinkaan aina ole alistettuja käyttämään huivia, ja osa kokeilee sitä vaikka oman suvun naiset eivät pukeutuisikaan huiviin. Paradoksaalisesti Ranskassa on kohistu myös siitä, että osa musliminuorista on yhdistänyt pukeutumisessaan samanaikaisesti huivin ja string-alushousut (Moro, 2004), vaikka tästähän pitäisi iloita! Nämä nuoret eivät siis ole luopuneet seksuaalisuudestaan vaan kokeilevat rohkeasti mitä milloinkin, ottavat tai jättävät, niin kuin nuoret yleensäkin etsiessään itseään. Muutenkaan täyskiellot eivät edistä dialogia vaan kaivavat kuilua valtaväestön ja vähemmistöryhmien välille ja pahimmillaan ne viestittävät, että uskonnollisuus tai joihinkin väestöryhmiin kuuluminen on epätoivottavaa, että jokin osa omasta identiteetistä ei ole ylpeyden aihe tai ettei kuulu yhteiskuntaan tasavertaisesti sellaisena kuin on. Huivikiellot myös rajaavat kasvot peittäviä huiveja käyttävien naisten elintilan entistä kapeammaksi, jos he eivät enää voi poistua edes omasta kodistaan. Vai luuleeko joku, että silloin kun nainen todella on alistettu sukunsa tai yhteisönsä miesten tahdolle, että hän eurooppalaisten lakien myötä voisi alkaa pukeutumaan niin kuin haluaa?

Naisten oikeuksien kannalta tähän keskusteluun liittyy myös vahvasti kysymys siitä, saavatko länsimaisen feminismin ihanteet määritellä mikä on musliminaisille tai muihin sosiaalisiin, uskonnollisiin tai kulttuurisiin yhteisöihin kuuluville naisille hyväksi tai sallittua. Saako kukaan, sen enempää patriarkaatti kuin muut feministit päättää, miten muiden naisten tulisi pukeutua? Musta feminismi (Black feminism) ja muslimifeminismi yrittävät tehdä näkyväksi sen, että tasa-arvosta tai naisten oikeuksista keskusteleminen vaatii muidenkin yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja yksilöön liittyvien tekijöiden kuin sukupuolen huomioimista – esimerkiksi ”rodun”, etnisyyden, yhteiskuntaluokan tai liikuntarajoitteiden. Muslimifeministit ajavat tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua naisille ja miehille (niin kuin feministit yleisemminkin) ja naisten oikeuksia päättää itse omasta elämästään, vartalostaan tai pukeutumisestaan. Tähän ajatukseen ei sovi yhtään paremmin se, että huivin käyttö on kiellettyä tai rangaistavaa kuin se, että naisia velvoitetaan piilotumaan huivin alle. Osa musliminaisista ja muslimifeministeistä vastustaa huivin käyttöä ja kokee, että naisen ruumiin peittäminen on aina merkki naisten alistamisesta ja että tämä alistuminen on tiedostamatonta ja vaikuttaa aina muihinkin naisiin kuin vain huiviin pukeutuvaan naiseen. Mutta eivät valkoiset tai länsimaalaiset feministit ja naisetkaan ole yhtä mieltä siitä, miten tasa-arvoa, naisten oikeuksia tai feminismiä pitäisi ajaa. Osa kannattaa radikaalifeminismiä ja esimerkiksi Femen-järjestön mielenosoituksia rinnat paljaana. Osa taas kritisoi vastaavaa toimintaa sillä, että huomiota haetaan jälleen kerran paljaan naisvartalon kautta. Huivin käyttö ei siis missään nimessä ole yksinkertainen kysymys johon olisi tarjolla yksinkertainen vastaus. Mutta ei ole elämäkään yksinkertaista. Maailmassa on arviolta 1,8 miljardia muslimia joista naisia puolet. Tapa tulkita uskontoa tai lukea Koraania, suhtautua maailmaan, naisten oikeuksiin tai mihin vain, vaihtelee valtavasti eri puolilla maailmaa, eri yhteisöissä, yhteiskuntaluokissa, perheissä ja yksilöiden välillä. Ei ole olemassa mitään yhteistä uskonnollista linjaa, joka yhdistäisi kaikkia maailman muslimeita. Osa muslimifeministeistä saa isiltään palon feminismiin, osa kapinoi omassa ihossaan kokemaansa syrjintää vastaan, osa keskittyy muuttamaan islamin demonisoitua mielikuvaa naisia alistavana uskontona.

Tämän takia burqa- tai hijab-lait tuntuvat erityisen hankalilta, koska kategoriset kiellot eivät ota huomioon yksilön- tai uskonvapautta, ihmisten moninaisuutta, erilaisia elämäntilanteita tai sitä mitä kielloista seuraa vaikkapa suhteessa yksilön kokemukseen yhteiskuntaan kuulumisesta arvostettuna ja tasa-arvoisena yksilönä. On vaikea välttyä ajatukselta, että naisten oikeuksien ajamisessa olisi hedelmällisempää ajaa naisten oikeuksia ja vapautta pukeutua miten vain, eikä rajoittaa mitään tiettyä tapaa pukeutua tai elää. Mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, että en jaksa uskoa, että näissä laissa tai keskusteluissa yleensäkään olisi pohjimmiltaan kyse naisista tai huoli heidän oikeuksistaan. Esimerkiksi Ranskassa huivikiellon taustalla ei koskaan ole ollut naisten oikeudet, vaan yritys suojella ranskalaista identiteettiä islamilta (Moro, 2004) ja uskonnollisilta vaikutteilta yhteiskunnassa. Tanskassa lakia perustellaan naamioitumisen kieltämisellä, mutta samaan aikaan naamiaispuvut ja muut kasvot peittävät asusteet (esim. urheilu- tai mainosmaskotit) eivät ole kiellettyjä. Naisten oikeudet on vain näennäisesti sattuneet sopimaan tähän agendaan, joka liittynee ennen kaikkea islamin kokemiseen uhkana. (Mistä lisää ehkä joskus toiste 😉

 

Ei-elektroniset lähteet: Moro, M. R. (2004). Le voile des adolescentes: Le regard de celles qui le portent. L’Autre Cliniques, cultures et sociétés.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s